Pitkästä aikaa täällä. Abi vuos on tehnyt tehtävänsä ja tuntuu ettei aikaa riitä millään kaikkeen siihen mitä haluas tehdä. Nyt kuitenkin vastaan tuli sellanen biisi joka sai mut ajattelemaan tosi paljon ja jotenkin autto muo kasaamaan mun ajatukset tästä aiheesta. Linkkaan sen biisin tuonne loppuun niin voitte käydä sen myöskin kuuntelemassa.
Jos joku huomasi jo mistä biisistä on kysymys niin tekstin aihekkin taitaa olla jo selvillä. Mulle tää pakolaiskriisi ja siihen liittyvä keskustelu on mennyt heti alusta saakka jotenki tosi syvälle tunteisiin. Lukiessani ihmisten kommentteja ja mielipidekirjoituksia internetin ja etenkin sosiaalisen median syövereistä olen kokenut tunteita aina raivosta suruun, menettänyt uskoni yhteiskuntaan ja ihmisyyteen ja taas löytänyt sen uudestaan. Osa on saattanut nähdä mut kommentoimassa muun muassa Lahti-ryhmässä tai joillain muilla keskustelu palstoilla. Vaikka kuinka oon yrittänyt säilyttää malttini ja tuoda mielipiteeni esiin sivistyneesti. Jotkut ihmiset vaan pääsee ihon alle yhtä inhottavasti kuin tikku kynnen alle. Mut on haukuttu niin kukkahattutädiksi kuin viherpiipertäjäksi ja kaiken lisäksi olen myös liian ruma raiskattavaksi. Pahoittelut siis jos olen suutuspäissäni kirjoittanut jotenkin asiattomasti. Se ei ollut mun tarkoitukseni missään vaiheessa.
Mähän siis olen kristitty ja jo ihan sitäkin kautta mulle tärkein elämänarvo on varmastikkin lähimmäisen rakkaus ja sen levittäminen. Ja niinpä mulle puolen valitseminen tässä väittelyssä ei ollut kovin vaikeaa. Mun tapauksessa ei oo kysymystäkään, että jos ihmiset tarvitsevat apua niin heitä kuuluu auttaa. Se, että olenko mä aina se oikea ihminen auttamaan siinä tilanteessa onkin sitten aivan toinen tarina. Ja kun uutiset turvapaikanhakijoiden tulemisesta Suomeen saapui mediaan mä koin itseni ylpeäksi suomalaiseksi, koska sain asua maassa, jossa ollaan valmiita auttamaan niitä jotka sitä kipeästi tarvitsevat. Se ylpeyden hetki ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Pian tuli tieto, että armaaseen kotikaupunkiini Lahteen perustetaan vastaanottokeskus. Ja sitten oli lahtelaiset irti ja vauhkoimenaan aina siihen pisteeseen saakka, että termi lahtivatti oli syntynyt (Google tietää jos sinä et) ja turvapaikan hakijoille järjestettiin tarkasti suunnattu ilotulitenäytös. Näinä päivinä minä ja ylpeä lahtelainen sopivat samaan lauseeseen vain vastakohdista puhuttaessa.
Siinä yo-kirjotusten lomassa somessa seikkaillessa ja kommentoidessa huomasin, että ylesisesti ihmisillä on vallitseva mielikuva siitä, että rakkautta jaetaan jostain kuvitteellisesta kiintiöstä joka olisi fossiilisten polttoaineiden tapaan vaarassa kulua loppuun. Mutta ainakaan siinä maailmassa jossa minä kuvittelen eläväni rakkaudelle ei ole rajoja. Me länsimaissa asuvat ihmisenvaan elämme niin ydinperhekeskeisessä yhteiskunnassa ettemme tiedä paremmasta. Monille on vaikeaa käsittää ettei muille jaettu rakkaus ole pois omalle perheelle, läheisille ja itselle jäävästä rakkaudesta.
Mä tiedän, että Suomessa kaikki ei mene aivan niikun olis toivottavaa ja meillä on paljon ihmisiä jotka todella tarvitsee apua ja rakkautta. Irakin ja Syyrian alueella käytävät sodat ovat kuitenkin jotain niin suurta, ettei yhdelläkään kehittyneellä valtiolla ole varaa ohittaa tätä kriisiä pelkällä olankohautuksella. Ei tarvitse mennä kauas taaksepäin historiassa kun päästään aikaan jolloin Suomi kävi taistelua vapaudestaan ja silloin Ruotsi ja muut pohjoismaat ojensivat auttavat kätensä ja ottivat kymmeniätuhansia suomalaisia sotalapsia turvaan. Nyt Suomi on valtiona ja kansana noussut siitä epätoivoiselta tuntuneesta tilasta ja nyt Suomi on yksi maailman hyvinvoivimmista maista ja siksi onkin meidän vuoro auttaa. Mutta toisin kuin Suomen käymissä sodissa Lähi-idässä ei taistele valtiot vaan ideologiat. Nämä turvapaikanhakijoina Eurooppaan saapuvat miehet ovat pieni joukko niistä miehistä jotka kieltäytyvät taistelemaan ihmisyyttä sortavien arvojen puolesta ja haluavat pakoon kieltäytymisestä seuraavaa teloitusta.
Osaa maahanmuuttoa vastustavista näyttää harmittavan se kuinka Suomeen saapuvista turvapaikan hakijoista monet ovat varakkaita tai hyvin puettuja. Mutta merkkivaatteet tai älypuhelimet eivätkä edes setelipinot suojaa pommeilta. Nämä ihmiset saapuvat Suomeen saadakseen turvaa ja aloittaakseen uuden elämän olosuhteissa, joissa ei tarvitse elää sodan uhan alla. He ovat niitä tulevaisuuden veronmaksajia, jotka ovat mukana auttamassa kun Suomen talous on vaarassa sortua väestörakenteen muutosten aiheuttamien paineiden alla. Ja vaikka heistä suurin osa palaisi rauhan saapuessa takaisn kotiseuduilleen olisivat he silti saamansa ymmärryksen tai koulutuksen avulla osaltaan kehittämässä maailman talousnäkymää kestävämpään suuntaan.
Suomi on maana noussut sodan jälkeisestä tilasta ja kehittänyt näinkin toimivan yhteiskunnan erittäin lyhyessä ajassa. Tämä on osoitus siitä, että jos me todella teemme töitä sen eteen voimme onnistua auttamaan samanaikaisesti niin omia vähäosaisiamme ja vanhuksiamme kuin ulkomailta saapuvia avuntarvitsijoita. Me kuitenkin kulutamme voimavarmamme keskittymällä ja tuomalla esiin epäkohtia kun samalla määrällä energiaa me pystyisimme jakamaan rakkautta kaikille ihmisille ympärillämme lähellä ja kaukana ja kehittämään tehokkaampia keinoja auttamislle. En nimittäin väitä, että pakolaisten majoittaminen Eurooppan on paras tai pitkällä juoksulla edes mahdollinen vaihtoehto, mutta siihen saakka kunnes olosuhteet muuttuvat tai parempi ratkaisu keksitään meidän täytyy tehdä parhaamme siinä, että pystymme tarjoamaan rakkautta ja apua sitä tarvitseville. Autoitpa sitten lahjoittamalla tai tekemällä vapaaehtoistyötä, avaamalla oven tai hymyilemällä vastaantulijalle jakamasi rakkaus ei ole koskaan toiselta pois.
Mä olen aivan varma, että tää herättää monissa ihmisissä yhtäpaljon tunteita kun mussakin ja jotta kukaan jaksaisi tän lukea jätin monta mielestäni todella tärkeää seikkaa mainitsematta, ehkä kerron niistä jatkossa lisää. Mutta pidetään kaikki mielessä ettei vihapuheet tai muiden mielipiteiden haukkuminen tuo tähän soppaan mitään hyvää eli muistetaas rakastaa toisiamme sielä keskustelupalstoillakin. Kommentoikaa alle mitä tunteita tää teissä herättää. Mua kiinnostais todella paljon tietää mitä ideoita teillä olis näiden ongelmien ratkasemiseen. Kertokaa samalla haluisitteko kuulla lisää ajatuksia mun näkövinkkelistä. Jakakaa kavereille ja kurkatkaa mun somet linkkejä löytyy tuosta sivusta. Mutta jes, ihanaa syys- tai talvi-päivää teille kaikille.
-Petra
Jos joku huomasi jo mistä biisistä on kysymys niin tekstin aihekkin taitaa olla jo selvillä. Mulle tää pakolaiskriisi ja siihen liittyvä keskustelu on mennyt heti alusta saakka jotenki tosi syvälle tunteisiin. Lukiessani ihmisten kommentteja ja mielipidekirjoituksia internetin ja etenkin sosiaalisen median syövereistä olen kokenut tunteita aina raivosta suruun, menettänyt uskoni yhteiskuntaan ja ihmisyyteen ja taas löytänyt sen uudestaan. Osa on saattanut nähdä mut kommentoimassa muun muassa Lahti-ryhmässä tai joillain muilla keskustelu palstoilla. Vaikka kuinka oon yrittänyt säilyttää malttini ja tuoda mielipiteeni esiin sivistyneesti. Jotkut ihmiset vaan pääsee ihon alle yhtä inhottavasti kuin tikku kynnen alle. Mut on haukuttu niin kukkahattutädiksi kuin viherpiipertäjäksi ja kaiken lisäksi olen myös liian ruma raiskattavaksi. Pahoittelut siis jos olen suutuspäissäni kirjoittanut jotenkin asiattomasti. Se ei ollut mun tarkoitukseni missään vaiheessa.
Mähän siis olen kristitty ja jo ihan sitäkin kautta mulle tärkein elämänarvo on varmastikkin lähimmäisen rakkaus ja sen levittäminen. Ja niinpä mulle puolen valitseminen tässä väittelyssä ei ollut kovin vaikeaa. Mun tapauksessa ei oo kysymystäkään, että jos ihmiset tarvitsevat apua niin heitä kuuluu auttaa. Se, että olenko mä aina se oikea ihminen auttamaan siinä tilanteessa onkin sitten aivan toinen tarina. Ja kun uutiset turvapaikanhakijoiden tulemisesta Suomeen saapui mediaan mä koin itseni ylpeäksi suomalaiseksi, koska sain asua maassa, jossa ollaan valmiita auttamaan niitä jotka sitä kipeästi tarvitsevat. Se ylpeyden hetki ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Pian tuli tieto, että armaaseen kotikaupunkiini Lahteen perustetaan vastaanottokeskus. Ja sitten oli lahtelaiset irti ja vauhkoimenaan aina siihen pisteeseen saakka, että termi lahtivatti oli syntynyt (Google tietää jos sinä et) ja turvapaikan hakijoille järjestettiin tarkasti suunnattu ilotulitenäytös. Näinä päivinä minä ja ylpeä lahtelainen sopivat samaan lauseeseen vain vastakohdista puhuttaessa.
Siinä yo-kirjotusten lomassa somessa seikkaillessa ja kommentoidessa huomasin, että ylesisesti ihmisillä on vallitseva mielikuva siitä, että rakkautta jaetaan jostain kuvitteellisesta kiintiöstä joka olisi fossiilisten polttoaineiden tapaan vaarassa kulua loppuun. Mutta ainakaan siinä maailmassa jossa minä kuvittelen eläväni rakkaudelle ei ole rajoja. Me länsimaissa asuvat ihmisenvaan elämme niin ydinperhekeskeisessä yhteiskunnassa ettemme tiedä paremmasta. Monille on vaikeaa käsittää ettei muille jaettu rakkaus ole pois omalle perheelle, läheisille ja itselle jäävästä rakkaudesta.
Mä tiedän, että Suomessa kaikki ei mene aivan niikun olis toivottavaa ja meillä on paljon ihmisiä jotka todella tarvitsee apua ja rakkautta. Irakin ja Syyrian alueella käytävät sodat ovat kuitenkin jotain niin suurta, ettei yhdelläkään kehittyneellä valtiolla ole varaa ohittaa tätä kriisiä pelkällä olankohautuksella. Ei tarvitse mennä kauas taaksepäin historiassa kun päästään aikaan jolloin Suomi kävi taistelua vapaudestaan ja silloin Ruotsi ja muut pohjoismaat ojensivat auttavat kätensä ja ottivat kymmeniätuhansia suomalaisia sotalapsia turvaan. Nyt Suomi on valtiona ja kansana noussut siitä epätoivoiselta tuntuneesta tilasta ja nyt Suomi on yksi maailman hyvinvoivimmista maista ja siksi onkin meidän vuoro auttaa. Mutta toisin kuin Suomen käymissä sodissa Lähi-idässä ei taistele valtiot vaan ideologiat. Nämä turvapaikanhakijoina Eurooppaan saapuvat miehet ovat pieni joukko niistä miehistä jotka kieltäytyvät taistelemaan ihmisyyttä sortavien arvojen puolesta ja haluavat pakoon kieltäytymisestä seuraavaa teloitusta.
Osaa maahanmuuttoa vastustavista näyttää harmittavan se kuinka Suomeen saapuvista turvapaikan hakijoista monet ovat varakkaita tai hyvin puettuja. Mutta merkkivaatteet tai älypuhelimet eivätkä edes setelipinot suojaa pommeilta. Nämä ihmiset saapuvat Suomeen saadakseen turvaa ja aloittaakseen uuden elämän olosuhteissa, joissa ei tarvitse elää sodan uhan alla. He ovat niitä tulevaisuuden veronmaksajia, jotka ovat mukana auttamassa kun Suomen talous on vaarassa sortua väestörakenteen muutosten aiheuttamien paineiden alla. Ja vaikka heistä suurin osa palaisi rauhan saapuessa takaisn kotiseuduilleen olisivat he silti saamansa ymmärryksen tai koulutuksen avulla osaltaan kehittämässä maailman talousnäkymää kestävämpään suuntaan.
Suomi on maana noussut sodan jälkeisestä tilasta ja kehittänyt näinkin toimivan yhteiskunnan erittäin lyhyessä ajassa. Tämä on osoitus siitä, että jos me todella teemme töitä sen eteen voimme onnistua auttamaan samanaikaisesti niin omia vähäosaisiamme ja vanhuksiamme kuin ulkomailta saapuvia avuntarvitsijoita. Me kuitenkin kulutamme voimavarmamme keskittymällä ja tuomalla esiin epäkohtia kun samalla määrällä energiaa me pystyisimme jakamaan rakkautta kaikille ihmisille ympärillämme lähellä ja kaukana ja kehittämään tehokkaampia keinoja auttamislle. En nimittäin väitä, että pakolaisten majoittaminen Eurooppan on paras tai pitkällä juoksulla edes mahdollinen vaihtoehto, mutta siihen saakka kunnes olosuhteet muuttuvat tai parempi ratkaisu keksitään meidän täytyy tehdä parhaamme siinä, että pystymme tarjoamaan rakkautta ja apua sitä tarvitseville. Autoitpa sitten lahjoittamalla tai tekemällä vapaaehtoistyötä, avaamalla oven tai hymyilemällä vastaantulijalle jakamasi rakkaus ei ole koskaan toiselta pois.
Mä olen aivan varma, että tää herättää monissa ihmisissä yhtäpaljon tunteita kun mussakin ja jotta kukaan jaksaisi tän lukea jätin monta mielestäni todella tärkeää seikkaa mainitsematta, ehkä kerron niistä jatkossa lisää. Mutta pidetään kaikki mielessä ettei vihapuheet tai muiden mielipiteiden haukkuminen tuo tähän soppaan mitään hyvää eli muistetaas rakastaa toisiamme sielä keskustelupalstoillakin. Kommentoikaa alle mitä tunteita tää teissä herättää. Mua kiinnostais todella paljon tietää mitä ideoita teillä olis näiden ongelmien ratkasemiseen. Kertokaa samalla haluisitteko kuulla lisää ajatuksia mun näkövinkkelistä. Jakakaa kavereille ja kurkatkaa mun somet linkkejä löytyy tuosta sivusta. Mutta jes, ihanaa syys- tai talvi-päivää teille kaikille.
-Petra
Kommentit
Lähetä kommentti