Tänään on ollu erikoinen päivä. Aamulla en millään meinannu saada itteeni sängystä ylös. Näköjään en oo enää tottunu kaheksan aamuihin. Aivan liian pitkältä tuntuneen puolikkaan koulupäivän jäkeen mä tuttuun tapaani tulin himaan nukkumaan päikkärit ja kuuntelin puhelimessa mun äitiä, joka yritti suostutella mua jättäytymään hallitustoiminnasta pois. Kokous alko viideltä ja tuolla totaalisessa synkkyydessä ja naurettavassa kaatosateessa rämpiessäni tuntu kuin kokopäivä ois jo ohi, vaikka okeesti mun tehokkain aika vuorokaudesta oli vasta alkamassa. Kokouksessa toimin totaalisesti äitini ohjeita vastaan ja asetuin ehdolle meidän järjestön puheenjohtajaks. Ennen valinnan tekoa multa kysyttiin, että miten mä puheenjohtajana tulisin huolehtimaan hallituksen hyvinvoinnin lisäks omasta hyvinvoinnistani. Ja tää ajatusprosessi jäi pyörimään mun päässä. Ilmeisesti sain ihmiset vakuutettua mun vastauksella, sillä juuri mut valittiin puheenjohtajaks valtaisasta yhden ehdokkaan joukkosta. ...